Uuden vuoden alun kunniaksi saattekin hieman aikaisemmista cosplay-painotteisista päivityksistä poikkeavan merkinnän. Täysin "cosplay-vapaata" merkintää tästä ei kuitenkaan tule, vaikka yritys oli kova. No vähän erilainen kuitenkin!
Kuten jotkut teistä tietävätkin, käsityöharrastukseni ei suinkaan rajoitu cosplay'hyn ja ompeluun. Opin neulomaan jo peruskoulussa, mutta koska veljelle jouluksi neulotut ylilödöt sukat eivät rehellisesti sanottuna olleet kovin kaunis näky, neulomisvaihde ei jäänyt päälle vielä teinivuosina. Mutta sitten yksi vanha lukiokaverini innostui neulomisesta vuoden 2008 kieppeillä. Kaverin puikoilta syntyi kerta toisensa jälkeen mitä ihanimpia neuletöitä. Jonkin aikaa kärvisteltyäni sitten päätin: ei hitsi, minäkin tahdon!
Ensin mentiin perinteisillä Novita-langoilla, mutta ei aikaakaan kun kaveri tutustutti minut neulonta- ja virkkausyhteisö Ravelry'yn. Ensin ihasteltiin muiden projekteja ja käsinvärjättyjä lankoja, mutta pian sitä jo osteltiin Menitasta ja tilattiin nettikaupoista mitä ihanimpia lankavyyhtejä ja neulontatarvikkeita. Koukussa ollaan ja pahemman kerran.
Tämä on siis vain murto-osa viime vuosien lankaostoksista...Neulomisen koukuttavauudesta huolimatta en ole kaverini kaltainen ns. "non-stop" -neuloja, vaan enemmänkin kausiluontoinen yksilö: kevät- ja kesäkausi kuluvat tiiviisti ompelun parissa, kun taas syksyllä ja talvella bussimatkojen ratoksi kulkevat mukana neulepuikot ja -projekti. Olen myös neulojana toisinaan mukavuudenhaluinen: on matalampi kynnys aloittaa pieniä ja nopeasti valmistuvia projekteja, kuten kynsikkäitä ja hattuja, kuin suurempia ja kärsivällisyyttä vaativia töitä. Mutta mitäpä olisi harrastus ilman ikuisuusprojekteja? Toisinaan innostun ja otan työn alle suurempia projekteja - joista jotkut toisinaan valmistuvat!
Kuten esimerkiksi tämä!Kuvan äitienpäivälahja valmistui "tyylikkäästi" vasta lokakuussa. Puolustuksekseni tosin sanon, että valmistusprosessi ei vienyt paria kuukautta enempää. Ja äiskä tykkää valtavasti!
Pikkuprojektit ovat kyllä ehdottomia lemppareitani. Kuten esimerkiksi sukat: nykyisin kun on saatavilla niin ihania käsinvärjättyjä sukkalankoja! Myönnän tosin, että kärsivällisyys tahtoo toisinaan loppua toisen sukan kohdalla...
Tällaiset sukat sai joululahjaksi Englannissa maisterintutkintoa suorittava nettikaveri.Hauska asia monien käsityöpainotteisissa harrastuksien vaalimisessa on se, miten toisinaan onnistuu yhdistämään useamman harrastuksen samanaikaisesti. Esimerkiksi viime vuonna Sheryl sai käsinneulotut ylipolvensukat; mielestäni tämä toi hauskan lisän muuten suht yksinkertaiseen pukuun. Neulonnan ja cosplay'n liitto jatkuu myös tänä vuonna: Desucon Frostbite'n talvisen ajankohdan johdosta innostuin neulomaan Makoton Stars-koulupukua koristamaan villaisia asusteita. Kuka tietää mitä loppuvuosi tuo tullessaan?
Tämä kynsikäs on kasvanut pituutta melkoisesti kuvan ottamisen jälkeen. Samaisesta langasta valmistui aikaisemmin tänään muutakin - jääköön tämä pieneksi yllätykseksi ensi viikonloppuun asti!(Alunperin mun ei pitänyt edes kirjoittaa koko merkintää tänään, mutta päätin antaa tajunnanvirran viedä... Hups!)
Wau, tuo hartianeule on ihana! Tosi kauniin värinen ja mallinen. En malta nähdä Makoa talviasustein, siitä tulee varmasti söpöä :)
VastaaPoistaKiitos! Hartiahuivista oli haikea luopua, mutta toisaalta mieltä lämmittää se että vastaanottaja tykkää siitä vähintään yhtä paljon. Esimakua Frostin kuvasaldosta toivottavasti pian viikonlopun jälkeen! :)
Poista(Ps. Yritän ehtiä lähettää sulle viimein sen meilin joko tänään illalla tai sitten huomenna Sereltä!)