Tagi!

Allekirjoittanut on lähdössä ulkomaanreissuun ylihuomenna (apuuva!). Jotta siis seuraava päivitys ei viivästyisi vielä viikolla, päätin vastailla jo nyt Serenityn mulle ajat sitten tagittamaan haasteeseen. Kíitos tagista!

On kuusi asiaa jotka teidän täytyy kertoa.
3 negatiivista ja 3 positiivista, tietysti rehellisesti. Lopuksi taggaat kuusi blogia ja linkkaat alas blogin, joka sinut linkkasi.


Kolme negatiivista asiaa

1. Cossi joka on vähiten suosikkisi ja syy.

Jaa-a. Kun tarkemmin ajattelen, niin monessa jokaisessa vanhassa puvussani on jotain, jota mieluusti palaisin korjaamaan. Tämä johtuu luultavasti ompelukokemuksen puutteesta harrastuksen ensitaipaleella. Kokemuksen puute heijastui luonnollisesti myös materiaalivalintoihin: olihan se liiruinen Perla-puuvilla ihan jees kun köyhä opiskelija ei paremmasta tiennyt! Ehkä huonoimmaksi cossiksi listallani vajoaa se siksi ihan ensimmäinen puku eli Sailor Stars -koulupuvun ensimmäinen yritelmä. Kuvia? You wish.

2. Huonoin kokemus conissa.

Vaikea! Pelkään etten osaa mainita yksittäistä kokemusta, vaan se on yleensä ollut koko coni kokonaisuudessaan, joka on ollut "plargh". Siirrytäänpä siis seuraavaan kohtaan.

3. Huonoin conisi ja syy.

Mieleen tulee kaksi: Tsukicon 2009 ja CosplayGaala 2010.

Tsukiconia ei ehkä tarvitse selittää sen enempää. Hirveä sää, tilat ei toiminut (salissa veti) eikä ohjelma kiinnostanut. Seura pelasti jonkin verran, mutta eipä ole tehnyt mieli vierailla tapahtumassa toistamiseen... Kaiken kukkuraksi Reiran (ykkös)peruukki jätti hirveät lommot otsaan, koska olin virittänyt peruukin päähän vähän turhankin tahdikkaasti. Lienee sanomattakin selvää, että SATTUI.

Osasyyllinen itse! (Koochie kuvasi.)
CosplayGaala 2010 ei jäänyt positiivisena mieleen lähinnä tilaongelmien takia. Vaikka tykkäänkin Gloriasta paikkana (erään festarin loppukaronkka pidettiin aikoinaan siellä), niin se on mielestäni turhan pieni ja kolkko conin järkkäämiseen. Vuodenaika ja silloinen asuvalinta eivät myöskään mahdollistaneet sitä, että ulkosalle olisi päässyt esimerkiksi kuvaamaan. (Note to self: tee talviystävällinen puku!)


Kolme positiivista asiaa

1. Lempicossisi ja syy.

Useiden kohdalla tilanne taitaa olla niin, että se viimeisin puku keikkuu suosikkilistan kärjessä, enkä itse ole poikkeus. Tämä ehkä selittyy sillä, että harrastusta jatkaessa taidot kehittyvät pikku hiljaa ja pukujen laatu kasvaa... ainakin teoriassa. Ehkä myös se, että ajan myötä olen uskaltanut nähdä vaivaa ja tehdä omaperäisiäkin ratkaisuja pysyäkseni uskollisena hahmojen reffikuville, on palkinnut.

Omat suosikkipuvut ovat - ei-niin-yllättävästi - sieltä portfolion uusimmasta päästä. En osaa nimetä vain yhtä, alla siis kolmen kärki satunnaisessa järjestyksessä.

Sheryl, koska mukavuus rulettaa! (Jamfoot kuvasi.)

Tarta innosti proppeiluun sekä lievitti peruukkien muokkaukseen
liittyvää ahdistusta. Ja MKR! <3 (Kuvaajana Megan.)

Pitihän kuopuksenkin päästä listalle. Anteeksi
pömppömasu! (Koochie kuvasi.)
2. Paras kokemus ja syy.

Oman cosplay-harrastuksen käännekohta oli ehdottomasti MM-poppooseen liittyminen ja kisaryhmämme kanssa harjoitteleminen kaikkine kommervenkkeineen. Animecon 2009 -kisaprojektista jäi käteen paitsi hauskoja kokemuksia mutta myös monta uutta tuttavuutta, joista ajan myötä kehkeytyi tärkeitä ystävyyksiä - kiitos teille, enää en osaisi olla ilman!

Innerit, Animecon 2009. (Tomi Schuvalow kuvasi ja Nicara editoi.)
3. Paras conisi ja syy.

Yhdyn monessa suhteessa Nicaraan. Lempiconia on vaikea - ellei jopa mahdotonta - nimetä, sillä nautin jo itsessään matkailusta ja hyvästä seurasta. Jos nyt jonkun tapahtuman voisi mainita, niin viime vuoden Traconista (V) jäi pienten hauskojen sattumien kautta hyvä maku suuhun. Olen myös pitänyt kovasti kahdesta viimeisestä Bakaconista (2010 ja 2011): kanssavänkärit olivat ihan huippuja, ja kun on itse työskennellyt conissa, niin ymmärtää ja osaa katsoa tapahtuman organisointiin liittyviä seikkoja ihan uusin silmin.

Anteeksi, Precious-chan, oli ihan pakko.

Tähän kohtaan tulisi laittaa tagi seuraaville uhreille, mutta koska en tiedä kenelle tagin antaisin, niin jääköön tekemättä. Neulejutut jäävät muuten aiemmasta suunnitelmasta poiketen myöhempään päivitykseen.

Matkan määränpään mukaisesti se onkin sitten adiós! Vai pitäisikö sanoa adéu...?