Sekalaisia näperryksiä

Tähän päivitykseen on ahdettu kolme teemaa: ompeluksia, askarteluja sekä virkkausta.

Ensiksi, ompeluksia! Frostbite-projekteilu aktivoi ompeluinnostusta sen verran, että tuumasin, että olisi hauska ommella joku vaate arkikäyttöön. Nimittäin siitä asti, kun olen harrastanut ompelua aktiivisemmin, kaikki asut on tehty ainoastaan cosplay-käyttöä varten. Tähän piti saada muutos! Pienen selvittelyn jälkeen projektiksi valikoitui hamonen kirjastosta lainaamastani Burda-lehdestä. Ehdinkin jo ostaa kankaat sekä aloitella projektia tammi-/helmikuun taitteessa, mutta dipan takia ompelut jäivät pidemmälle tauolle aina viime viikkoon asti. Valmistusprosessin venymisestä huolimatta valmista tuli viime keskiviikkona!

Tämmöinen siis!

Näin jälkiviisaana olisi ehkä pitänyt valita toisentyyppinen hame, sillä hameen "tulppaani"-muoto ei ehkä pue allekirjoittaneen tiimalasivartaloa parhaalla mahdollisella tavalla. (Ai kuka on katsonut liikaa Gok's Fashion Fix:iä?) Vyötärökaitaleen takaosaan kiinnitetty, eteen solmittava rusetti oli kuitenkin hameen "se juttu", joka sai ryhtymään projektiin. Ja malliseikoista huolimatta hameesta tuli ihan kiva! Jos vuoritusta ei lasketa, hame on tehty täysin lehden ohjeiden mukaisesti. (Ainakin siltä osin kun ymmärsin englanninkielisiä ohjeita; vyötärökaitaleen käännöksien ohjeet olivat kyllä kirjoitettu niin lennokkaasti, ettei auttanut kuin improvisoida.)

Ai niin, pitääpä vielä muistaa ommella vetskarin yläpuolelle hakaset...

Toiseksi, askartelua! Tämä projekti syntyi puolivahingossa, mutta olen siitä tavattoman iloinen. Ensiksi hieman projektin taustasta. Tulostelin aikaisemmin viikolla parisen sataa sivua oppariani koulun atk-talolla (jep jep, loppu häämöttää!). Olin kuitenkin tehnyt pahan virheen kotoa lähtiessäni: edessä oli pitkä päivä, sää uumoili sadetta eikä minulla ollut tarpeeksi suurta mappia tulostetuille papereille. Sain kuitenkin jotenkuten roudattua paperinivaskan keskustaan asti ilman pahempia kosteus- ja ryppyvaurioita. Kampin kirjakaupan avuliaan myyjän avulla löysin sopivan mappisen, joka oli kierrätysmateriaalista valmistettu (++) ja vieläpä alessa. Jes! Kaikki näytti hyvältä, kunnes aloin sovitella mappia pieneen reppuuni...

... ja POKS. Brutaalin tunkemisen seurauksena mappi sai halkeaman takaosaan, vain parin minuutin sisällä ostamisesta. (Kuvassa halkeama on "suljettu" rumalla jesarilaastarilla mapin kummaltakin puolelta.)

Mikä siis neuvoksi? Manailin mielessäni räpiessäni keväisessä loskasäässä & tihkusateessa kohti seuraavaa kohdettani. Reittini sattui kulkemaan Simonkadun Sinellin ohitse. Jostain syystä juuri tuolloin mieleeni muistui Pauskin taannoin kirjoittama juttu tuunatuista laatikoista (kiitos inspiraatiosta!), ja mielessä välähti. Ahaa! Piipahdin sisällä kaupassa, ja hetken päästä mukaan valikoitui skräppäys-tarvikehyllystä ihania kuviokartonkeja.

Siis tällaisia! Tiesittekö että olen paatunut Peter Rabbit -fani jo muksusta asti? Keskimmäinen kartonki lienee samaa settiä päällimmäisen kanssa, kolmannen (alimman) valitsin puolestaan väriteeman perusteella.

Näiden lisäksi paljon muuta tuleva projekti ei sitten vaatinutkaan. Kaikki paitsi kontaktimuovi, jota en ole muistaakseni käyttänyt vuosiin, löytyi valmiina kotoa.

Muita tarvikkeita. Sakset, kontaktimuovia sekä kestosuosikkini UHU -kontakti- ja yleisliima.

Ja sitten päällystämään! Liimaa mapin päälle ja kartonkien asettelua mielen mukaan. Pelkäsin aluksi, että käyttämäni nestemäinen liima olisi kuultanut läpi, mutta skräppäykseen tarkoitettu kartonki osoittautui niin jämäkäksi, ettei tästä ollut pelkoa. Ja liimaus pitää. UHU-liima on pop!

Mappi päällystyksen jälkeen.

Tästä kuvasta näkyy, että päällystin mapin vain näkyvien paikkojen osalta. Ratkaisu toimi mielestäni hyvin, ja kuvassa näkyvää ruutupaperia säästyi myös tulevaisuuden askarteluja varten.

Päällystetty mappi eri puolilta.

Mapin kiinnitysremmejä varten "leikkasin" kartonkiin reiät ohuen ompeluneulan avulla. Tein tämän työvaiheen ennen kontaktimuovin lisäämistä.

Lopuksi päällystin mapin kontaktimuovilla ja "puhkaisin" yllä olevassa kuvassa näkyvät reiät uudemman kerran. Ja valmista tuli. Helppoa, ja mappi sai toivottavasti monta vuotta lisää elinikää.

Viimeiseksi, virkkauksia! Osallistuin kuluvalla viikolla työkkärin amigurumi-virkkauskurssille. Olen ehkä toheloin virkkaaja ikinä, sillä kahden kurssipäivän ja 10 tunnin jälkeen en ollut saanut aikaan kuin yhden valmiin öttiäisen. Koska kyseisen tekeleen valmistusprosessi piti toisaalta sisällään niin virkkaukseen uudelleen totuttelua, muotojen hahmottamista, valmiin mallin muokkaamista kuin jopa puhdasta improvisointia, niin tunnen pientä ylpeyttä näin kurssin jälkeen. Ja virkkaushimo jäi!

Amigurumi-Kittyn valkoisen rusetin tein muuten alunperin Merkkurin kaulukseen ostetun satiininauhan jämistä. Mitään ei siis kannata heittää pois!